Varsinais-Suomen arjesta se alkaa – maakunnallinen kuntavaaliohjelma
Miksi kunta on olemassa? Hyvinvoinnin turvaamiseksi!
Kunnan tehtävänä on turvata ensisijaisesti lakisääteiset palvelut. Palveluiden tarjonnassa on pyrittävä kokonaistaloudellisuuteen. Kunnan tuottamista ikääntyvien palveluista on huolehdittava siten, että ne ovat saatavissa kaikille kohtuulliseen hintaan. Kuntien välistä yhteistoimintaa on kehitettävä, jolloin joku kunnista voi toimia joissain asioissa isäntäkuntana tarvittaessa.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat perusjuttuja!
Kuntien on huolehdittava sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutumisesta ennen niiden siirtymistä maakunnille. Oikea aikainen lääkäriin pääsy ja terveyspalveluiden saatavuus on kuntalaiselle perusjuttuja, joiden toteutumisesta on kunnassa huolehdittava ja kehitettävä.
Soteuudistus tulee – miten kunta on siihen valmis?
Vastuu kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tullaan siirtämään maakuntien vastuulle vuonna 2019. Uudistuksen yhteydessä on huolehdittava lähipalveluiden säilymisestä. Mikäli vastuun siirtyminen maakunnille viivästyy, niin on tällöin huolehdittava kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon vuosivaihteluiden aiheuttamista kustannusten heilahduksista kuntien talouteen.
Kunnat eivät tulevaisuudessa voi olla nykyisessä muodossaan myöskään palvelujen tuottajia. Niiden on yhtiöitettävä julkisesti tuotetut palvelut ja kyettävä kilpailemaan yksityisten palveluntuottajien, sekä kolmannen sektorin kanssa.
Kuntalainen valitsee oman palveluntuottajansa kerran vuodessa. Kuntien kannattaa pitää huolta omien kiinteistöjensä kunnosta ja saattaa valmiiksi suunnitellut investointinsa säilyttääkseen kilpailukykynsä. Maakunnan on lunastettava kuntien sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöt käypään hintaan, taikka vuokrattava ne pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla. Kunnat eivät saa joutua tyhjien kiinteistöjen vangiksi.
Kuntien on huolehdittava työntekijöittensä työn jatkumisesta. Hoidon hyvästä laadusta on pidettävä kiinni, vaikka palvelujen tuottajana on sitten kuka tahansa. Peruspalveluja pitää vahvistaa, hoitoketjut on saatava toimimaan ja erikoissairaanhoidon kuluja pienennettyä.
Vanhus- ja vammaispalveluissa kuten myös lastensuojelussa on tärkeätä, että hoitosuhteet ja hoitopaikka säilyvät kuntalaisilla ennallaan. Nämä ovat tällä hetkellä suurelta osin kuntien tuottamia palveluita. Varsinkin näissä palveluissa kunnan merkitys tuottajana on jatkossakin tärkeää.
Kuntien tehtäväksi tulee jäämään asukkaittensa terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja valvonta. Lisäksi tämä tehtävä tulee olemaan myös tulevan maakunnan tehtävänä, jolloin tähän tarvitaan selkeä työnjako päällekkäisten tehtävien purkamiseksi.
Kuntalaisten hyvinvoinnista on raportoitava kerran vuodessa kunnanvaltuustolle. Kunnan on myös strategisessa suunnittelussa asetettava terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet. Kunnan tehokas toiminta kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä tulee vaikuttamaan jatkossa merkittävästi tuleviin sosiaali- ja terveyskustannuksiin ja sitä kautta verorasitukseen.
Koulutus ja nuoriso – ”koko kylä kasvattaa”
Varhaiskasvatuksessa tulee käsitellä aiempaa laajemmin suomalaista kulttuuria ja tuoda se mukaan varhaiskasvatuksen ohjelmiin. Hyvä käytöksen ja elämänhallinnan opettelu kuuluvat sekä koulun että kodin kasvatusvastuulle. Kiusaamiseen kouluissa, kuten työpaikoilla, on tartuttava samalla tarmolla kuin rasismiin. Kouluihin tuli joitakin vuosia sitten vapaaehtoisina kouluvaareja. Samaa ideaa jatkaen päiväkodeissa olisi hyvä olla ”lähiaikuisia”, jotka toimisivat samalla periaatteella kuten kouluvaarit: ”koko kylä kasvattaa”.
Oppimista on tuettava oppilaslähtöisen oppimiskyvyn mukaisesti, pienryhmien ja turvallisen oppimisympäristön avulla. Opetukseen tulisi sisällyttää valinnaisena aineena liikennekasvatusta sisältäviä asioita. Yrityksiä on kannustettava oppisopimuskoulutuksen lisäämiseen ja kuntien tulee selvittää keinot esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten oppisopimuskoulutuksen tukemiseen. Ammatillisten koulutuspaikkojen riittävyys on taattava.
Pienten lukioiden säilyminen on mahdollistettavissa kuntien välisellä yhteistyöllä, jolloin etäopiskelumahdollisuuksia lisäämällä taataan erikoisopinnoille riittävät opiskelijamäärät ja huomioidaan taloudellisuus.
Kuntien on tuettava nuorisoharrasteliikuntaa kaikenikäisille lapsille ja nuorille. Myös vapaan sivistystyön eli kansalais- ja työväenopistojen toiminnan jatkumisen turvaaminen on tärkeää.
Mites se elinkeinopolitiikka ? – Oman kunnan alueelta ostettu työ jättää rahat omaan kuntaan
Elinkeinotoimintaan kohdistuvaa turhaa byrokratiaa on karsittava ja mikäli on mahdollista, niin osa kuntien suorittamasta elinkeinotoiminnan viranomaisvalvonnasta siirrettävä omavalvonnaksi.
Kuntien suorittaman elinkeinopolitiikan on tuettava paikallista työllisyyttä ja kunnallisessa päätöksenteossa on otettava käyttöön yritysvaikutusten arviointimenettely. Tulevaisuuden kuntien elinvoiman yksi tärkeimmistä edellytyksistä on yritystonttien kaavoittaminen hyvien liikenneyhteyksien varrelle.
Kuntien on pyrittävä käyttämään lähiruokaa omissa ruokahuoltopalveluissaan, kuten koulujen valmistuskeittiöissä. Lähiruoan lisääminen on erityisesti paikallinen ja laajemmin alueellinen ekoteko. Lähiruokatuottajien lupamenettelyä kuntien on kevennettävä lainsäädännön niin salliessa.
Rannikkoalueen kuntien pitää yhdessä kehittää saaristomatkailua ja yhdenmukaistaa mm. lossiliikenteen aikatauluja. Saaristoasumisen edellytyksiä on parannettava muuttamalla yhteysalusliikenteen aikataulujen painotukset palvelemaan ensisijaisesti vakituisen asumisen tarpeita ja vasta toissijaisesti muuta käyttöä. Yrittäjäyhdistysten ja kuntien yhteistoimintaa elinkeinopolitiikan kehittämisessä on lisättävä. Esimerkiksi päättäjien ja yrittäjien säännölliset tapaamiset luovat pohjaa elinvoimaisuuden ideariihille.
Kuntien on panostettava uusien yritysten perustamisen neuvontaan ja kuntamarkkinointiin.
Kilpailutusten kriteerit on laadittava sellaisiksi, että paikallisilla yrityksillä on tosiasialliset mahdollisuudet osallistua kilpailutuksiin ja pärjätä niissä. Pelkkä hinta ei saa olla hankinnan valintakriteeri, vaan palvelun laadulla ja paikallisuudella on oltava aiempaa suurempi merkitys. Hankinnat tulee pilkkoa sellaisiksi, että pienillä yrityksillä on mahdollisuus osatarjoustenkin antamiseen.
Kaavoitusta kuntalaisten ja ympäristön tarpeet huomioiden
Kaavoituksen lähtökohtana tulee olla viihtyisän ja toimivan ympäristön luominen asukkaille. Tämä vaatii mm. kevyen liikenteen väylien, lenkkipolkujen, hiihtolatujen, julkisen liikenteen ja harrastepaikkojen sekä puistojen suunnittelemista kuntalaisten näkökulmasta. Kunta tarvitsee toimiakseen asukkailleen työpaikkoja, joten käyttökelpoisten yritysalueiden kaavoitusta ei myöskään pidä laiminlyödä. Toimivien liikenneyhteyksien suunnittelu on myös tärkeä kaavoituksen kohde.
Ympäristön järkevään käyttöön on kiinnitettävä huomioita ja kaavoittaminen ei saa olla gryndereiden vallassa oleva pelikenttä. Kaavoituksella ratkaistaan maankäyttöä vuosikymmeniksi eteenpäin, joten bisneksen ehdoilla ei saa poimia tulevien sukupolvien maksettavaksi lankeavia pikavoittoja. On myös tärkeää laatia riittävän laajoja kaavoja eikä tehdä ns. postimerkkikaavoja, jolloin kokonaisuus kärsii.
Kuntien tulee panostaa omaan kaavasuunnitteluun ja vähentää konsulttipalvelujen käyttöä. Maaseudun kehitystä ei pidä rajoittaa liian tiukalla kaavoituksen sääntelyllä ja haja-asutusalueiden täydennys- ja korvausrakentamista ei tule liiallisella byrokratialla estää tai hankaloittaa. Ylikunnallista kaavoituksen ohjausta tulee purkaa hallitusti. Uskonnollisten rakennusten toteuttaminen on perustuttava yleiskaavan nojalla laadittuun asemakaavaan ja riittävään alueellisten vaikutusten arviointiin.
Joukkoliikenne on asumisen ja työssäkäynnin edellytys
Uusien kaavoitettavien alueiden sijaan on järkevämpää tarkastella uudelleen vanhojen alueiden muuttamista toisenlaiseen käyttöön, taikka toteutumattomien kaavojen uudelleen kaavoittamista. Näin kyetään hyödyntämään osa jo aiemmin toteutetusta infrastruktuurista. Koska tuulivoimaa ei tarvita sähkönperustuotantoon, niin on tuulivoimaloiden sijoittamiseen suhtauduttava kriittisesti ja huomioitava tuulimyllyjen varsin lyhyt elinkaari.
Varsinais-Suomen alueen joukkoliikennettä on kehitettävä toimivammaksi, kuitenkin kohtuullisin kustannuksin. Turun kaupunkiseudun joukkoliikennetoimija Fölin laajentamista on selvitettävä tulevalla valtuustokaudella.
Maaseudullekin on saatava kohtuullisin väliajoin julkista liikennettä. Joukkoliikenteen reittiverkostoa on kehitettävä siten, että linja-autoliikenteen perusverkostoa voitaisiin täydentää paikallisilla palvelulinjoilla tai vastaavilla. Näin syntyvän kokonaisuuden kautta luodaan myös maaseudulle mahdollisuus asua ja käydä töissä ilman henkilöautoa, sekä parannetaan autottomien ihmisten elämän mahdollisuuksia.
Turun ja Uudenkaupungin välinen rataosuus on sähköistettävä, jolloin Turun keskusta-alueen asumisen turvallisuus paranee kemikaalivaunujen jatkaessa suoraan Yaran tehtaille ja samalla luodaan mahdollisuudet rataosuuden paikallisjunaliikenteelle. Uudenkaupungin autotehtaan ja Turun telakan työmatkaliikenne tarvitsee uusia toteutusmalleja, jollainen voisi olla kiskobussiliikenteen aloittaminen Salon ja Uudenkaupungin välillä.
Varsinais-Suomen alueella tulee maakuntaliiton toimesta laatia selvitys kiskobusseihin perustuvan joukkoliikenteen toteuttamisesta. Turun kaupunkiseudulle suunniteltu raitiovaunuihin perustuva ratkaisu ei ole enää tätä päivää, eikä myöskään tulevaisuutta, vaan suurten henkilömäärien järkevään liikuttamiseen ratkaisu on superbussijärjestelmä.
Liikenneverkko on perusasia
Varsinais-Suomen kuntien on yhdessä ajettava maakunnan pääväylien kehittämistä ja parantamista, jolloin samalla ratkaistaan työllisyyden ja yritystoiminnan kannalta liikenteelliset pullonkaulat, kuten esimerkiksi:
– Turun Kehätien parantaminen ja Kausela-Kirismäki välin nelikaistaistaminen,
– Tampereen moottoritien jatkaminen Auran keskustan ohi Loimaan suuntaan,
– Moottoritien jatkaminen Nousiaisista Mynämäelle.
Pääväylien toimivuuden parantamisella on positiivisia vaikutuksia talouteen ja työllisyyteen kansallisella tasolla saakka.
Jätteisiin ei saa asettaa piiloveroja
Jätteenkuljetuksessa on sallittava jatkossakin asukkaiden valinnanvapaus palveluntuottajan osalta. Jätekuljetusten monopolisoituminen suurten yritysten tuottamiksi palveluiksi on estettävä. Jätehuoltoon ei saa asettaa piiloveroja perusmaksujen kautta, jolloin vähemmän jätettä tuottavat maksaisivat osan suurten tai enemmän jätettä tuottavien maksuista.
Turvallisuus on monitahoinen juttu
Kaikki haluavat turvata poliisien resurssit, mutta tähän kunnilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Sen sijaan kunnat voivat olla laatimassa alueelleen turvallisuussuunnitelmia, joissa nostetaan esille kunnissa ilmenevät turvallisuuspuutteet. Näitä kuntien on sitten lähdettävä parantamaan omin resurssein. Pelastuslaitosten resursseihin kunnat voivat vaikuttaa siihen saakka, jolloin pelastustoimi siirtyy sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa osaksi maakuntahallintoa. Oikea-aikaiseen turvallisuuteen kuuluu, myös ensihoidon ambulanssin saatavuus 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa ja 365 päivää vuodessa.
Turvallisuuteen voi vaikuttaa monin eri keinoin, joita on mm. oikea-aikaiset terveyspalvelut oikeassa paikassa, katuvaloilla, tiestön kunnolla, kevyen liikenteen väylillä. Samoin turvallisuuteen kuuluu koululaisten ”susikuljetukset”, jotka johtuvat petoeläinten kasvaneesta määrästä.
Tarkastelua kestävää taloudenhoitoa
Kuntiin on saatava totuudenmukaiset talousarviot, joihin on myös mahdollista sitoutua. Luottamushen-kilöt tarvitsevat viranhaltijoilta oikeat ja kattavat tiedot, mikä edellyttää kuntien talousseurannan kehit-tämistä ja parempaa talouden ennakointia. Talouden seurannan läpinäkyvyyttä on lisättävä päätöksen-teossa.
Kunnissa on panostettava olemassa olevien kiinteistöjen ylläpitoon sekä kiinnitettävä huomiota rakentamisen laatuun ja valvontaan. Korjausvelkaa on myös pystyttävä pienentämään. Näillä keinoin pystytään vaikuttamaan kuntien investointikustannuksiin. Kuntien tulee käyttää ensisijaisesti omaa henkilöstöään eikä maksaa kalliille ammattikonsulteille.
Turvapaikanhakijoiden kotouttaminen
– Maassa maan tavalla
Kuntien itsemääräämisoikeutta pitää kunnioittaa siten, että valtuusto päättää turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Kolmannen sektorin ilmaista vapaaehtoistyövoimaa on hyödynnettävä turvapaikan saaneiden koulutuksessa ja kotouttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Ghettoutuminen on estettävä oikeanlaisella asuntotarjonnalla.
Kotouttamiseen liittyvistä asioista tulee jakaa tietoa myös kantaväestöön kuuluville ja kotouttamisen kustannusten tulee olla läpinäkyviä, sekä oltava kootusti esitettävissä luottamushenkilöille.
Kotouttamisessa on korostettava naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua ja koulutusta. Kotoutettavien naisten suomen kielen opetus on jäänyt tähän asti liian vähälle ja tähän asiaan on panostettava, koska se vaikuttaa merkittävästi kotoutumisen onnistumiseen.
Terveyspalveluissa ei voi olla ohituskaistoja turvapaikanhakijoille, vaan maassa on toimittava maan tavalla. Suomalaista kulttuuria on tuettava ja käytettävä tehokkaammin kotouttamiseen. Positiivinen syrjintä lopetettava ja tähän asti käytetyistä ohituskaistoista on luovuttava, jolloin samat oikeudet ja velvollisuudet ovat kaikilla.