Tiet ovat kansallisomaisuus, josta on pidettävä huolta

Suomen tiet ovat kurjassa kunnossa. Miksi näin? Aina voidaan syyttää “ilmastonmuutosta”, eli märkää talviaikaa. Tosiasia on kuitenkin, että teiden kunnostusmäärärahat ovat pahan kerran jälkeen jääneet korjaustarpeesta. Maanteiden korjausvelka on reilu miljardi euroa ja rautateiden myös yli miljardi. Kaikkien liikenneväylien korjausvelka on yli 2 mrd. Vuosittainen rahoitus teihin jää 300 miljoonaa vajaaksi jopa aivan vähimmäistavoitteesta, joten korjausvelka kasvaa entisestään. Korjauspommiin osasyynä ovat myös väärät pinnoitelaadut, pinnoitepaksuuksista tinkiminen, työn laatu ja ehkäpä asfalttikartellikin.

Tieliikenteen tuomat verotulot ovat Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan lähes 8 mrd (7,85 mrd vuonna 2013). Näistä verorahoista tiestön hoitoon, ylläpitoon ja parantamiseen käytetään vain n. 1 mrd.

Liikenneviraston mukaan vuonna 2013 korjaustarpeessa olevaa tiestöä oli 4900 km, vuonna 2018 tarve kaksinkertaistuu 9600 kilometriin. Teiden surkea kunto haittaa jo Suomen viennille tärkeän metsäteollisuuden puukuljetuksia. Tottakai huonot tiet aiheuttavat vaaratilanteita ja jopa kuolemia tai ainakin ylimääräisiä korjauskustannuksia kaikille tien käyttäjille.

Tiet ovat kansallisomaisuutta josta tulee huolehtia. Liikenteeltä tuloutettavien verorahojen kohdentaminen Suomen tiestöön on merkittävästi parempi työllistämiskeino ja sijoitus, siis “bisnes”, kuin esim. Kreikan tukeminen. Viimeisimpien hallitusten päätökset ovat olleet valitettavasti vain päinvastaisia: on tehty päätöksiä “alemman” luokan teiden kestopäällysteiden purkamisesta ja jopa teiden kaventamisista talvikunnossapitoon vedoten.

Tiemäärärahojen tason nosto on tehtävä pikaisesti ennenkuin tiet ovat aivan korjaamattomassa kunnossa.

Juhani Pilpola

Perussuomalaisten V-S:n piirin pj.