Matias Turkkila: Tapaus Savinainen pähkinänkuoressa
Tapaus Savinainen pähkinänkuoressa:
Jos et kannata vasemmistoa, olet hirviö.
++
Sama asia vähän pidemmin: Turun Sanomat vaatii tänään pääkirjoituksessaan ihmisiä hyväksymään laitavasemmiston Pride-aatteen. Jos tähän ei suostu, on lehden mukaan ”vihapuhuja”, ”syrjijä”, ”nollatoleranssin rikkoja”.
Rajua. Mutta aatteeseensa seonneelle laitavasemmistolle lajityypillistä: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Laitavasemmiston ei tarvitse varsinaisesti miettiä asiaa. Tuo on heidän selkäydinreaktionsa. He pitävät vihollisinaan ihmisiä, jotka eivät suostu toistelemaan heidän ajatuksiaan.
Tapauksessa on vain näennäisesti kyse Veli-Matti Savinaisesta ja
asiaa kommentoineesta Jani Mäkelästä. Todellisuudessa siinä on kyse vallasta.
Pride ei ole enää pitkään aikaan ollut seksuaalivähemmistöliike. Kyseessä on vasemmiston läpipoliittinen joukkoliike, yksi monista, joka on otettu haltuun täsmälleen samalla kaavalla jolla vasemmisto aina organisaatiot kaappaa:
– Ensin se soluttautuu saranapuolelta,
– sitten savustaa pois erimieliset,
– tuhoaa niiden maineen, jotka sanovat sille ”kiitos ei”,
– kytkeytyy muihin vasemmistotoimijoihin,
– implementoi oman poliittisen logiikkansa organisaation rakenteisiin,
– alkaa vaatia lisää rahaa ja johtotehtäviä ja lopuksi
– vaatii oikeuden puhua yksin toimialansa asioista.
Tähän ansaan ovat tippuneet jo todella monet suomalaiset instituutiot. Erityisessä vaarassa ovat maineherkät organisaatiot, kuten elokuva-ala, media, kirkko, kuluttajabrändien viestintä.
Laitavasemmisto tunnistaa erityisen hyvin ne toimijat, jotka pystyvät puhuttelemaan suuria ihmisjoukkoja. Urheilijat ovat tällainen joukko. Sille on sietämätöntä, että on olemassa Savinaisen tai Teemu Selänteen kaltaisia riippumattomia hahmoja, joita se ei voi mainekiristää.
Suomessa ollaan vaativinaan median moniäänisyyttä, sananvapautta, journalistien vapautta, kansalaiskeskustelua, mutta lähes kaikkiin viestintäinstituutioihin kytkeytynyt laitavasemmisto käy jokaisen kimppuun, joka haastaa sen oikeuden päättää yksin siitä, mistä ja miten täällä puhutaan. Jokaisen.
Pakotettu yksimielisyys ei ole etu. Se on Suomelle valtava systeeminen haitta.
Asiat ovat ikävä kyllä seuraavasti: Turun Sanomat yrittää saada suomalaisia hyväksymään tiettyjä poliittisia arvoja. Lehti käy niiden kimppuun, jotka kieltäytyvät sen ohjailusta.
Toiminnalla on nimi: pakottaminen.
Pakottaminen on sensuurin pahin mahdollinen muoto. Tavanomainen sensuuri on itseilmaisun estämistä, mutta erityisen myrkyllisiä sävyjä sensuuri saa, jos kansalaiset pakotetaan aktiivisesti ilmaisemaan eetokselleen vastakkaisia asioita.
Suomalaisessa katsannossa kukin voi itse valita vapaasti, mitä mieltä haluaa olla. Niin teen minäkin.
Se, etten kannata Prideä tai hyväksy sen poliittista pakottamista, ei tarkoita YHTÄÄN MITÄÄN muuta. Pride on poliittinen liike. Sen valtafanatismin hylkääminen ei ole tulkittavissa miksikään muuksi mielipiteeksi. Minun mielestäni KAIKKIEN pitää saada olla rauhassa pakottamiselta, olivat he sitten mitä mieltä tai olemusta hyvänsä.
Jos täysivaltainen aikuinen haluaa sukupuolimuuntua, se on hänen asiansa. Ei kuulu minulle. Ihmiset omistavat oman kehonsa ja päättävät siitä itse. Jos joku on homo tai hetero, ei sekään kuulu minulle. Kaikki ovat mitä ovat. Mutta en myöskään kannata erityiskategorioihin perustuvia erioikeuksia. Tasavalta on tasavalta, ei erityisvalta.
Mutta jos Pride kiihkoissaan aivopesee ja patistaa alaikäisiä peruuttamattomiin sukuelinleikkauksiin, on aikuisten pystyttävä sanomaan: Ei käy. Lopettakaa.
Voi olla, että Pridellä on joskus ollut ihan hyvä tarkoitus. Mutta kuten aina, laitavasemmisto:
– menee liian pitkälle
– sekoaa ja
– muuntuu omaksi käänteisilmiökseen. Heikkojen auttajasta tulee heidän julmin sortajansa.
Lasten sukuelinten ja seksuaalisuuden kimppuun käyvä Pride on täsmälleen yhtä vastenmielinen kuin maapallon pimeimmässä luolassa kyhjöttävä ajatollah, joka niin ikään on miksannut vallan, uskonnollisuuden ja seksuaalisuuden keskenään joksikin täysin tunnistamattomaksi mössöksi.
Kun Turun Sanomat vaatii hyväksymään Priden, se käytännössä vaatii hyväksymään lasten silvonnan. Miksi se tekee näin? Vaihtoehtoja ei ole kovin monta:
– Joko se EI TAJUA ASIAA, mikä ei ole tiedotusvälineelle kunniaksi tai
– voi olla, ettei se EI VÄLITÄ SIITÄ tai
– voi olla, että se EI USKALLA VASTUSTAA vasemmiston yltyvää kiihkoa. On vain helpompi myötäillä ja olla sokea.
Takaisin naisten päivään.
En tiedä, millä logiikalla se saa uusimman polven feministit askartelemaan naisten oikeuksien marssille Palestiinan lippuja ja huutamaan massamurhaajien uusinta taistolaishymniä from-the-river-to-the-sea. Omasta mielestäni ei ole erityisen järkevää vaatia naisten päivänä patriarkaatin polttamista ja toisaalta kannattaa Hamasia. Se on täyspatriarkaatti, joka tappaa vääräuskoisia naissiviilejä. Se on patriarkaatti, joka pakottaa naiset Koraanissa määriteltyyn asemaan.
En tiedä sitäkään, minkä takia naisten päivän letkassa marssii Elokapina, joka haluaa kaataa nykyisen demokratian, ja jonka perustaja tunnetusti haluaa tappaa poliitikkoja. Enkä sitä, miksi mukana on A-ryhmä, joka on niin ikään innostunut poliitikkojen kurkunkatkomisesta.
Kolme ääriryhmää samassa letkassa on jo aika paljon.
Ehkä logiikkaa ei ole. Tai ehkä sitä on. Vasemmisto on erittäin taitava mainekiristäjä, joka tosiaan pilaa jokaisen maineen joka ei suostu sen ohjailuun. Korkeat empaatit ovat kaikkein alttiimpia tällaiselle ohjaukselle. Mitä voimakkaampi harmonian ja hyväksynnän tarve, sen alttiimpi mainekiristykselle.
Maailma on rujo. Hellämielisyys ja empatia ovat ihmiskunnan kauneimpia ominaisuuksia. Mutta niitä käytetään armotta hyväksi.